Kristiina innostui ruveta postaileen näin pimenevässä tiistai-iltapäivässä. Jotten nyt höpöttelisi turhia sen kummemmin, niin meen aiheeseen. Elikkä esittelen kaikille lempikirjani kautta aikojen. So.. Here it comes!

L.M. Montgomeryn runotyttö -kirjat veivät sydämeni ala-asteen luokilla totaalisen täydellisesti. Kolusin kirjastosta jokaisen sarjan kirjan ja luin perusteellisesti jokaisen sivun ja sanan iltaisin peiton sisässä. Nyt myöhemmin eräänä jouluna sain sisareltani Runotyttöjen kokoelmateoksen, joka sisältää kaikki kolme Runotyttö -kirjaa: Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään. Kirjat kertovat Uuden kuun Emilian tarinan, joka on suloinen. Se on niin suloinen, ettei sitä lukematta voi ymmärtää. Sanat hellittelevät lukiaa ja kahmaisevat sisään tarinaan. Mielestäni kirja ei ole yhtään sellainen, etteikö vanhempikin ihminen sitä voisi lukea. Todellakaan! Runotyttö -kirjat sekä muutkin Montgomeryn kirjat, kuten Anna -sarja ovat loistavia klassikoita, joilla jokaisen kannattaa itseään sivistää, vaikkei lukemisesta edes kovin paljon pitäisikään. Itsellä tuli kamala hinku lukea kyseiset opukset uudelleen, mutta ensin Emily Bronten Humiseva harju loppuun sekä kaikki lukuiset (puolikymmentä) muuta kirjaa, jotka tuossa hyllyssä odottavat lukijaansa. Mutta sitten. Sitten syvennyn kyllä pikkuruisen Emilian maailmaan taas muutamaksi toviksi.

Eilen totesimme Marian kanssa, että erikoiskaakao on hyvää.. Tosin pienemmässä kupissa, kuin mitä me teimme, elikkä älkää tehkö jättimäiseen teekuppiin, vaikka houkutus olisi suuri. Nimittäin ei sitä yksinkertaisesti jaksa juoda!

Mukin pohjalle sulatettua suklaata/suklaakastiketta. Sitten todella kuumaa kaakaota ja päälle iiiiiso keko kermavaahtoa. Kannattaa koristella nonparelleilla, vaikka meillä unohtui..